Euroopan
viimeiset tapahtumat ovat osoittaneet, että maahanmuuttajan
integroimisprosesseista ei voida olla ylpeitä. On vain ajan
kysymys, missä palaa seuraavaksi ja kuinka paljon surua
epäonnistunut kotouttaminen tuottaa.
Maahanmuuttajien
asema Suomessa on ajan saatossa parantunut, mutta asiassa on edelleen
todella paljon korjattavaa ja parannettavaa. Vuonna 2010 eduskunta on
hyväksynyt lain kotoutumisen edistämisestä. Kunnissa kirjoitetaan
ja hyväksytään valtuustoissa parhaillaan viimeisiä
Kotoutumisohjemia, jotka ovat tulleet pakolliseksi lain voimaantulon
seurauksena. Kotouttamissuunnitelmia laaditaan jokaiselle kuntaan
tulleelle maahanmuuttajalle. Paperilla laki tulee noudatetuksi ja
näin olleen asia on kunnossa. Mutta kuinka hyvin tämän asian laita
todellisuudessa on?
Esimerkkejä
löytyy Työ- ja elinkeinoministeriön teettämästä tutkimuksesta -Maahanmuuttajabarometrista. Maahanmuuttajabarometrin kyselyyn vastaajista 21 prosenttia eivät
ylipäänsä tienneet onko heille edes tehty kotoutumissuunnitelma.
Ja kotoutumissuunitelman laatimisesta tienneistä maahanmuuttajiesta
vain
40
prosenttia oli sitä mieltä, että kotouttamissuunnitelma oli niitä
auttanut. Se siitä.
Saman
tutkimuksen mukaan 70 prosentilla kyselyyn vastanneista
somalialaisista ei ole yhtään suomalaista ystävää. Minusta se on
erittäin huolestuttava luku. Viimeistään nyt on korkea aika avata
keskustelu todellisen kotouttamisen aloittamisesta. Koko
yhteiskunnan, ei pelkästään viranomaisten voimin. On toimittava,
jotta välttäisimme tulevaisuudessa Ranskan kaltaiset tapahtumat.
Kotouttaminen
– sanalla on minusta kylmä kaiku. Kotiuttaminen on paljon parempi,
kotoisampi ja sydämellisempi ilmaus.